Meidän ikäerosta☆

Sain pyynnön että tekisin postausta minun ja mieheni Christianin ikäerosta, sillä monella on se käsitys että meillä kahdella on aika iso ikäero. Niin meillä onkin, tai vuosia on välissä, en itse nää enää ainakaan meidän ikäeroa kauhean suurena. Meillähän on siis kymmenen vuotta ikäeroa mieheni kanssa, ja tämä on ollut tiedossa jo heti alkuunsa kun tavattiin. Pikakelauksena vielä, tapasin Christianin Tinderissä, mistä kirjoittelinkin tuossa viime syksynä enemmänkin. Ja jos joku ei tiedä miten Tinder toimii, niin näin heti hänen ikänsä tykätessäni profiilista, samoin näki mieheni minunkin ikäni. Tuolloin olin 19 vuotias, ja mieheni 28. 

Olen aina viihtynyt itseäni vanhempien ihmisten seurassa, tosin nyt kun ikää on tullut lisää on omanikäisten kavereiden määrä lisääntynyt, mutta esimerkiksi yläasteaikaan, kaverini olivat järjestelmällisesti päälle parikymppisiä ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En siis ole ikinä ajatellut ikäeroa, en edes parisuhteessa. Vaikken ennen Christiania ollutkaan seurustellut, koin jotenkin ettei omanikäisien poikien kanssa mitään juttua saakaan aikaiseksi, ja en viitsinyt lähteä edes yrittämään. Parisuhde on minulle aina ollut sellainen asia, että kun sen saa siitä tulee pitää kiinni, ja kumppanin olla sellainen jonka kanssa haluaa olla hamaan hautaan asti. Jos on pienikään epäilys ja suhteeseen lähdettäisiin "no katotaan mitä tästä tulee"-asenteella, en edes aloittaisi. Ja en siis paheksu ihmisiä jotka näin menettelee, mutta itse en kokenut sellaista tyyliä omakseni. 

Meillä Christianin kanssa oikeasti mätsää hyvin yksiin. Meillä on omat juttumme, mutta kumpikin on kiinnostunut niistä, kuten esimerkiksi risteilyt on Chrisun juttu ja olen tykännyt itsekin käydä reissuilla, vaikken laivaharrastaja olekaan. Minulla on nämä Japani-jutut, ja Christian innostui Tokiosta kovasti, sekä ollaan me yhdessä katseltu japanilaisia leffoja ja sarjoja sekä pelailtu pelejä. Meidän maailmankatsomukset on hyvin samanlaiset, ihan pieniä eroja lukuunottamatta, mitkä kuitenkaan eivät ole sellaisia että niiden erojen kanssa ei pystyisi elämään. Samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja tavoitteet ovat kummallakin, joten senkään puolesta ei tule ongelmia. Meillä vaan menee kaikki todella hyvin, ja tullaan todellakin juttuun. En oikeasti edes mieti sitä, että tässä sitä seurustellaan (tai nyt at the moment olllaan naimisissa) henkilön kanssa joka on elänyt sen kymmenen vuotta pidempään kuin itse. Ei sitä ikäeroa huomaa missään. Paitsi tietty taloudellisesta tilanteesta, kun toinen on ollut yksitoista vuotta työelämässä kun itse vasta hankkii koulutusta. Tätäkään asiaa tosin ei tule edes mietittyä kuin todella harvoin. Ja onhan meillä nämä aikatauluttamiset, kun olisi kivaa lähteä reissuun ja minä en koulun+työn välistä pääse lomille hirveän helposti. Onhan se kieltämättä välillä hassua ajatella, että kun toinen aloitti työt toinen aloitti tokaluokan. 

En myöskään ajattele aikuisten ihmisten seurustelusta yhtään mitään, vaikka ikäeroa olisi kuinka. Kun vaan on täysi-ikäisistä ihmisistä kyse, en ole kenelläkään nokankoputtamista siihen miten monta vuotta välissä on ikää. Ihmisiä ja luonteita kun on niin monia. Ja se jos vanhempi mies on nuoremman naisen kanssa, ei tee automaattisesti naisesta golddiggeriä ja miehestä nuoren toosan perässä juoksijaa. Välillä kun vaan se elämänkumppani on syntynyt toisella vuosikymmenellä kuin mitä itse. 

Olisi kivaa kuulla, millaisia mielipiteitä teillä on isosta ikäerosta parisuhteessa. Tai mikä teidän mielestänne on edes iso ikäero? Kaikki kun on suhteellista näissä tällaisissa asioissa. Toivottavasti tämä postaus oli mielenkiintoinen, on aina sillointällöin ihan mukavaa avata enemmänkin omaa elämää blogiin, ei aina vain asukuvien ja shoppailun muodossa :)