tiistai 23. elokuuta 2016

*:・゚✧Miten jernuus näkyy yhä✧・゚:*

Juttelin erään bloggaajatutun kanssa siitä, kuinka tyylit muuttuu ja täälläkin avoimesti olen kertonut siitä, kuinka en enää koe japanityylejä, gyarua ja lolitaa, enää omakseni. Tyylit ovat yhe lähellä sydäntäni, ja en malta odottaa että pääsen Tokionreissullani hypistelemään Shibuya109:n liikkeiden vaatteita ja metsästämään Agehoita, japanilaisia gyarumuotilehtiä. Keskustelusta blogituttavani kanssa iski sellainen fiilis, että haluaisin kirjoittaa teille miten tämä japaniharrastus näkyy yhä arjessa ja minussa, vaikkei kaapeissani enää niitä ihania pitsiunelmamekkoja olekaan tai vaatekaappini sisältö olekaan yltäpäältä vaaleanpunaista. Pakko vielä mainita, että tätä tekstiä kirjoittelen kotona My Melody-oloasu päällä! ;) Ajattelin pitää tämän tekstin nyt pinnallisia asioita käsittelevänä, sillä jos mennään pintaa syvemmälle, on tämä japaniharrastuksen historia tehnyt isoja asioita siihen, miksi minä olen juuri minä ja tällainen kuin olen. En siis ala analysoimaan sitä, vaan niitä konkreettisia asioita, joita tästä japani-kiinnostuksesta on jäänyt jäljelle ja luultavasti tulee olemaan mukanani aina hautaan asti.
Tykkään yhä lukea mangaa, ja suunnittelinkin juuri että muutamat sarjat voisi nyt näin jälkikäteen ostaa täyteen ja lukea uusiksi, tämä kun jäi silloin joskus kesken muunmuassa juuri kuvassa näkyvän The Gentlemens Alliance crossin kanssa. Olenkin monesti aikaisemmin sanonut, etten ole mikään anime-ihminen ikinä ollut, mutta muutamia sarjoja on sitäkin tullut katsottua, ja yhden sarjan katsoimme jopa miehekkeen kanssa yhdessä! Nyt pian on taas Tracon, ja olemme sinne menossa lauantaina, joten toivottavasti törmäillään siellä. 
Olen yhä hyvin kiinnostunut kaikista ilmiöistä ja siitä lähtevistä haarautumista mitä tämän japaniscenen ympärillä pyörii. Seuraan tiiviisti lolita- ja gyarumuotia, ja napsin inspiraatiota omaan pukeutumiseen ja meikkiin. Ajattelinkin että levitän täällä japanimuodin ilosanomaa, vaikken enää tyyliin itse aktiivisesti pukeudu, ja laittaisin joitain hius- ja meikkitutoja tänne. Koska ne oikeasti vaan on niin inspiroivia, pukeuduit itse mihin tahansa tyyliin ja olit minkänäköinen tahansa. Olen kiinnostunut myös ihan kaikista muistakin japanilaisista tyyleistä, en keskity vain lolitaan ja gyaruun. Cosplaypiirejäkin on kivaa seurata sivusta, ja arvostan sitä taiteenlajia ihan todella, todella paljon, ja vieläkin olisi haaveissa että joskus voisi jonkun cosplayn repäistä. Tosin, tiedän jo etukäteen ettei sitä päivää tule olemaan, nimittäin laiskuus ja osaamattomuus ompeluhommiin on vahvana täällä. 

Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan, ja kuten faktapostauksessa sanoin, niin lemppariartistejani ovat mm Turmion Kätilöt sekä Rammstein. Paljon kuuntelen kuitenkin japanilaista elektronista musiikkia, ja Vocaloidit ovatkin kaikessa mielipiteittenjakavuudessaan yksiä lemppareita myöskin. Ette tiedäkään kuinka monta tuntia autossa on The Best of Hatsune Miku raikanut kun ollaan ajettu Vesannolle päin. Tykkään myös metronomesta, Kyaru Pamyu Pamyusta sekä muutamista animetunnareista sekä niistä väännetyistä remixeista. Ja ponimusiikkia unohtamatta!
Pelaamisesta tuli myös puhuttua pikkuisen joissain aikaisemmissa postauksissa, kirjoitetaanpas siitäkin nyt tähän. Tykkään pelailla juurikin Nintendon pelejä, joista se oma ehdoton lemppari on The Legend of Zelda- pelisarja. Melkein kyynel tirahti silmäkulmaan kun tajusin, etten ole ehtinyt koko kesänä pelaamaan keskeneräistä Twilight Princessiä, ja ettei sitä aikaa gamestukselle ihan heti tulekaan. Yksi toinen harrastus joka on kärsinyt kesän aikana on My Little Pony FIM, sillä sitäkään en ole ehtinyt katsomaan loppuun, vaikka sarja onkin ollut tauolla jo jonkin aikaa. Tässä ehkä eniten jumittaa se, ettei Christian ole poneista henkilökohtaisesti niin innostunut, että jaksaisi sitä katsoa. Ne harvat hetket kun ehditään yhdessä kotona istumaan ja telkkaria katsoa, pyörii siellä sitten jokin sellainen sarja, jota molemmat jaksaa katsoa.

Huvittaa hiukan, kun vieläkin monissa paikoissa minua tituleerataan siksi ernuksi. Kun en enää pukeutumiseltani nyt niin ernu ole (krhm paitsi nyt tämä My Melody-huppari) sekä en minä niin nuorikaan enää, yhyy wanhuushan tässä jo itselläkin lähestyy. Näin se vaan on että kun kerran sen leiman saa niin siitä ei eroon pääse. Enkä kyllä tässä tilanteessa harmistukaan siitä, jos minut ernuna muistetaan. Joskus esiteiniaikaan sitä häpesi ihan hurjasti, jos joutui myöntämään olevansa anime-manga-fani, ja sai sen leiman itseensä. Nyt en kyllä yhtään ymmärrä mikä näissä kuvioissa on niin noloa? Ehkä vuosien 2007-2010 koulukiusaajat osaavat asian selittää. 

Mutta, mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Mitäs te tykkäätte mangasta, japanilaisista tyyleistä, peleistä, musiikista, MLPstä? Kommentoikaa ihmeessä, tästä aiheesta on hauskaa puhua ja kirjoitella!

14 kommenttia:

  1. Hei tää oli kiva postaus!☆ Meikäläinen ei oo mikään kovin suuri japanifani, mutta muistan yhden aikakauden teini-iässä, jolloin mangaa tuli luettua ja se oli kyllä koukuttavaa! Samalla tuli piirreltyä kaikenlaisia mangahahmoja omasta päästä ja omaa pukeutumistyyliäkin koitti muokata mangatyylin inspiroimana. Muistan erään kerran silponeeni tukkaani iskän partaterällä, että sais kunnon mangatukan.. Kampaaja myöhemmin ihmetteli että mitä mun tukalle oli tapahtunu! :,DD Niin ja olinhan minä pienenä aika hurja Pokemonfani, Pikachu pehmolelu kulki jokapaikassa mukana ja muistin kaikki pokemonit nimeltä, sekä roolipelasin itsekseen kuin olisin ollut joku suuri pokemonkouluttaja! :,D Cosplay on kyllä hitsin siistiä hommaa, oon joskus haaveillut itsekin toteuttavani jonkun hahmon, mutta meikäläisen ompelutaidoilla ei tuskin kovin hohdokasta asua synny! :,D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihana! :D Niin ei se automaattisesti "japanifania" tee, jos yks osa-alue kiinnostaa :) Ja voi eiii toi hiustyyli! Itelläki oli aika kaameita kokeiluja yhes vaihees, mut onneksi hiukset esimerkiks kasvaa takaisin ja kamalat vaatteet saa hävitettyy XD Ja cosplay on kyl upee harrastus, iisot rispektit kaikille jotka sitä pystyy harrastamaan!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tuli joku aivopiero edellistä viestiä kirjoittaessa. Katson edelleen animea (tälläkin hetkellä katson Inuyashaa :D.) Teininä tuli luettua mangaa ja piirreltyä ominaan hahmoja. Myöskin Japani tyylit ja cosplay kiinnosti vaikka en koskaan pukeutunutkaan niiden mukaan. Lukioon mennessä koko innostus laski hetkellisesti, koska mangat ja animet tuntuivat lasten jutuille. Nykyään juurikin anime taas alkanut kiinnostaa ja kiva katsoa :).

    VastaaPoista
  4. En ole noinkaan paljoa ollut tietoinen erilaisista japanilaisista tyyleistä yms. kuin sinä, mutta pienenä (ja vieläkin) tuli katsottua esimerkiksi Hayo Miyazakin (miten kirjoitetaan? :D) elokuvia! Ne on aivan ihania! Lisäksi MLP oli joskus aikoinaan kova juttu, ja cosplaysta olen kiinnostunut edelleen, vaikken missään Traconeissa ole ikinä käynytkään :-D! Ja hah, samaan tapaan laiska olisin mitään asuja tekemäänkään niin kuin sä. Mut tätä cosplayta "harrastan" välillä tekemällä Style Steal -postauksia, joissa kopioin jonkun julkkiksen/fiktiivisen hahmon tyylin ja teen siitä asupostauksen blogiin. :-) Siinä siis sullekin yks toivepostausidea, näitä style stealeja en ole melkein yhtään nähnytkään blogeissa! :'D

    VastaaPoista
  5. Anime lähtee lapsesta hakkaamalla. ._. Vai mites se menikään :'D Luulen, että ne asiat jotka siinä tietyssä ikävaiheessa saa napattua matkaansa, kantaa sitten myös hautaan asti, luulen että se johtuu siitä että se mitä siinä vaiheessa on ja löytää, on ensimmäisiä "omia" asioita, joita perhe ei ole punkenut niskaan.. en tiedä saatko yhtään ajatuksesta kiinni mitä jahtaan tässä, mutta hiffasin juuri että mulla palaa pannukakku uuniin ja jutellaa tästä lisää muuton jälkeen! POK!

    VastaaPoista
  6. Mä olen aina ollut kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja haaveissa onkin vielä joskus päästä sinne! Teini-iässä tuli luettua mangaa melko paljonkin ja ihastelin kovasti niitä, jotka jaksoivat pukeutua lolita tms. tyyliin, koska ne lookit ovat kyllä jo lähellä taidetta! Toi on kyllä varmaan niin totta, että kun on kerran Suomessa valinnut noinkin erikoisen "ernu-tyylin" niin siitä leimasta ei varmasti ihan heti sitten pääsekään eroon :'D

    VastaaPoista
  7. Ernu-tyylit oli vielä keväällä sitä omaa kivaa. Jotain tapahtui ja enää ei inspaa samalla tapaa. Ei vain jaksa mennä ja jäätyä hame päällä.
    Animesta en ole ikinä osannut innostua, mutta mangasta en luovu koskaan. Se on kuin hakattu minuun kuten cosplay!
    Ikävä kyllä jokainen meistä kasvaa ja muuttuu. Ja tyyli on asia joka varmasti muuttuu eniten. Voi ku mitä antaisin jos saisin taas olle hetken se pieni hypettäjä :D

    VastaaPoista
  8. Tunnistin ihan saman tunteen tota loppua lukiessa: nuorempana aina jostain syystä hävetti olla ernu, mutta mitä vanhemmaksi on tullut niin sitä ylpeämpi siitä osaa nykyään olla :-D Se on kuitenkin mullakin ollut ehkäpä yks tärkeimmistä identiteetin määrittelijöistä aina 11-vuotiaasta saakka eli kohta lähemmäs 10 vuotta. En vaihtais kyllä japaniteiniyttä mihinkään!

    VastaaPoista
  9. Taisin olla jo reilusti yli parikymppinen, kun ernumuoti alkoi puskea läpi. Ehkä sen takia en osannut hävetä kiinnostustani japanilaisiin tyyleihin. Tilanne olisi voinut olla erilainen, jos olisin vielä ollut koulussa. Edelleenkin tyylit kiinnostaa, mutta omalla kohdalla ehkä mori girl on enemmän se juttu kuin mikään muu. Olen vain aina ollut huono pukeutumisen suhteen, joten en uskalla väittää edustavani kyseistä tyyliä silti. :D

    Mutta niin, oikein kiva postaus. Tällaisia on mukava lukea jo ihan siksikin, kun itsellä on samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita.

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus :) Mullakin ei pukeutumisesta kyllä näy päälle päin oikestaan yhtään japanikiinnostukseni enää, mutta ei se silti tarkoita, että se olisi mihinkään kadonnut. Japani tulee ihan 100% varmasti pysymään sydämessäni ja elämässäni aina 💕

    VastaaPoista
  11. IHANA POSTAUS !! ❤️ Mä oon itse nuorempana ollut todella kova anime- ja mangafani ja coneissakin tuli pyörittyä vaaleanpunainen Meroko-kigurumi päällä (on varmaan full moon-sarja tuttu jos gentlemens alliancea luet?). Välillä niin serkkuni kanssa haikailemme conien perään ja tekisi mieli pitkästä aikaa jossain niistä pistäytyä. Mussa ei todellakaan enää näy se että olen "japanityttö" ollut mutta kyllä sitä edelleen mussa on. Tyylissäni se ei koskaan olekaan kovasti näkynyt jos ei lasketa niitä kymmeniä pinssejä laukussa, muutamia kännykkäkoruja ymmä ymmä. Muutamia mangoja tulee luettua edelleen ja kaikki se edelleen kiinnostaa mikä ennenkin, muttei näy vaan päällepäin. Ihan mahtavaa! Ja ainiin, japania opiskeltu muutama kurssi ja voi kun tekisi mieli jatkaa! :D

    VastaaPoista
  12. Hih! Mä häpesin kanssa aika paljon mun japani-harrastuksia, joka sai kanssa "koulukiusaajilta" huomiota. Koulussa oli vaan yksi mun lisäkseni joka harrasti animea ja mangaa... Muistan että mangamöngöksi mua joskus kutsuttiin >_>; Myöhemmin se ei enää ollut niin noloa kun jotkut muutkin alkoivat kiinnostua kanssa japanikulttuurista :--D
    Mangaa yhä luen aina silloin tällöin, animea katson tosi harvoin, mutta j-tyylit on sitäkin lähempänä sydäntä!

    Asiasta kukkaruukkuun: toi style steal on hyvä idea! Oon miettinyt että ois kiva tehdä style stealeja muumihahmoilta ^^

    VastaaPoista
  13. Oikein kiva postaus, pidän itsekin kaikesta japanilaisesta ja luen mielelläni mangaa, jokseenkin nykyään keskittyy ehkä vähän liialtikin yaoin lukemiseen netistä :D Hyllystä löytyy silti monta mangasarjaa kokonaisena ja pari keskeneräistä, ikuisesti jäi riipomaan se miten Suomessa lopetettiin Oh My Goddessin julkaisu, enkä saanut yli 30 kirjasta huolimatta sitä kokonaan hyllyyni.

    Animea katsoin paljon, enkä koskaan osannut hävetä sitä, nykyään tulee katsottua harvemmin (mutta katsoin kyllä Sailor Moon Crystalin kaiki tähän mennessä tulleet jaksot ja odottelen uusia innolla). Tyyliäkin olen ihaillut, mutta en koskaan harrastunut. Isoin japanivaihe meni ohi siinä vaiheessa, kun viimein oli tilaisuus ostaa mitään.

    VastaaPoista