torstai 6. lokakuuta 2016

*:・゚✧Mutkun oon oikeesti kokoo XS...✧・゚:*


On se kun aina alkaa miettimään asioita, ihan tyhjästä. Tänäänkin kävin lenkillä, heitin treenitopin päälle fleecehupparin ja fleecehupparin päälle vielä toppatakin, ja huppu niin syvälle päähän kun vaan uppoaa. Kurkkasin itseäni peilistä, ja vielä kun kuulokkeet oli tungettu päähän huppujen alle niin olinhan aika massiivisen kokoinen ilmestys. Ei siinä mitään, vaatteet oli mukavat päällä ja onneksi vuorasinkin itseni vaatekerroilla, sillä pahuksen kylmähän ulkona oli. Nykyisessä asunnossamme kun vielä on lämpömittarikin, voi kun sitä oppisi katsomaankin ennen uloslähtöä. 

No joo siis, siinä lenkkiä heittäessäni aloin vaan pohtimaan, miten paljon mukavammilta väljät vaatteet tuntuu päällä, kuin kireät. Tai jos kiristää niin materiaalin pitää olla joustavaa, silloin kiristysfiiliskin vielä menee. Ja aasinsiltoja rakentui päässä tiuhaa tahtia, ja aloin pohtimaan sitä, miten naurettavaa se on kun ihmiset huijaa itseään (ja muita) ostamalla liian pieniä vaatteita itselleen. Vaan sen takia koska onhan se nyt herranen aika noloa ostaa M kokoinen vaate kaupasta.

Voi olla että olen vähän jäävi puhumaan asiasta, sillä itselleni menee ihan aikuisten oikeasti S-koko päälle. Päätin nyt kuitenkin avata asiasta suuni, sillä minullakin on tämä sama kriisi käytynä, ja sorrun tähän yhä edelleen. Anoreksiaa sairastaessani kuihdutin itseni ihan olemattomiin, ja oikeastaan totuinkin siihen, että kauppojen pienimmätkin vaatteet olivat minulle löysiä, ja totta kai sairas pääni nautti siitä (Toisaalta taas, liian löysät vaatteet päällä saivat minut näkemään itseni läskinä -> kierre oli valmis). Parantumisen myötä painoa tuli lisää, ja en enää ollut sellainen luu+nahka päällä -kyhäelmä, ja sitä myöten ne vaatteet jotka päällä roikkuivat muuttuivat sopivan kokoisiksi, ja ajan kanssa kävivät pieniksi. Ja eihän se hyvältä tuntunut, ja harmittaa välillä vieläkin.

Minun on siis ajan kanssa täytynyt hyväksyä se, etten enää ole kokoa XS. Paidoissa ja topeissa XS menee yhä, ei kuitenkaan ihan aina. Muutamissa leggingseissä myös pienin koko menee, mutta vaatteita on pakko sovittaa. Ja voi sitä pahaa mieltä ja kiukkua mikä syntyy siitä, kun XS kokoinen vaate ei mene päälle, ja vielä enemmän pää räjähtää jos S-kokokin kiristää. Myönnän, että kerran kun käytiin mieheni kanssa shoppailemassa, sain monentunnin mökötyskohtauksen siitä, ettei pienimmät vaatekoot menneetkään päälleni. Christian löysi mielestään hyvännäköiset housut New Yorkerista, ja halusi että sovittaisin niitä. Otin koot XS ja S, ja eihän ne päälle menneet. Christian kysyi, hakeeko isompaa kokoa, mutta siinä vaiheessa olin jo maani myynyt ja mökötin ja halusin vain lähteä kotiin. Syömässäkin oli tarkoitus käydä mutta eihän se enää minulle käynyt päinsä kun mä oon niin läski ettei mene edes housut jalkaan yhyy

En oikeasti tajua sitä, miksi kokoa pitää kaunistella. Oikeastaan enemmän ymmärrykseeni ei mahdu se, miksi naisten pitää keskenään edes vaatekokoja vertailla? Kenelle se kuuluu, onko mekko edellisessä postauksessa kokoa 32 tai 42? Siinä vaiheessa vasta, jos lähden kolttua eteenpäin myymään, on koko ihan relevantti tieto. Se, mitä vaatekokoa käyttää, ei ole jälleen mikään hyvyyden mittari. Se kokokin kun on ihan oikeasti ruumiinrakenteestakin riippuvainen; Esimerkiksi ei-joustavasta materiaalista tehdyt mekot ovat itselleni haastavia nimenomaan leveän rintakehäni takia, ja luista on vaikea laihduttaa, viisastelijoille etukäteen tiedoksi. Meidän jokaisen pitäisi oppia olemaan välittämättä tällaisista asioista, ja tajuta se, että jos joku edes lähtee kysymään mitä kokoa on (tai kuinkapaljon painaa), niin jättää vastaamatta. 

Kaikista karuinta kuitenkin on ehkä se itselleen valehtelu. Minulla on paljon mukavampikin olo oikeankokoisissa vaatteissa. Olen ihan muutama kuukausi sittenkin väkisin ostanut pienimmän koon mitä kaupasta löytyy, ja kotona sitten onkin harmittanut, kun kiristää ja näyttää kamalalta; Ja tämä varsinkin ruokkii sitä vielä päässä kummittelenaa anoreksiamörköä. Kun kiltisto ostaa sen oman oikean kokonsa, vaatteet näyttää hyvältä päällä ja tuntuu myös siltä: Eikä sitä kokoa edes tule muisteltua. Ja ihan sitten maallisesti ajateltuna, harmittaahan se hukkaanheitetty raha. Meikälläkin muutama paita josta on kynsitty jo laput irti mutta päälle paitoja en saa koska jo kaula-aukkokin on niin tiukka.

Jälleen pitää pistää disclaimer siitä, että todellakaan ei ole tarkoitus mollata minkään kokoisia ihmisiä, eikä tätä tekstiä nyt ole osoitettu kenellekään. Kaikki tämä vain syntyi siinä vaatekerrastoihin änkeytyessä. Vaatekootkin kun nyt ovat vain numeroita pesulapussa. En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, minkäkokoisia vaatteita tuttavapiirini ostaa. Minua ei kiinnosta edes pahimman vihamieheni vaatekoko, sillä mitä väliä sillä on? Ihme kyllä, vaatekokoani ei ole blogissani kukaan taivastellut, painoa ja painoindeksiä on arvailtu, mutta voisin nyt tässä laskea vaatekoonkin siihen samaan settiin. Tähänkin vois heittää sen perinteisen peace and loven <3 Tarkoituksena oli saada jokainen joka tätä itselleen valehtelua harrastaa miettimään, kummalla aiheuttaa itselleen enemmän pahaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liian pienien vaatteiden väkisin osto on myrkyllisempää kuin sopivan koon ostaminen. Ja kenenkään ei pidä miettiä olevansa liian iso! Taikka liian pienikään.

Herättikö postaus mielipiteitä? Keskustelua olisi ihana jatkaa kanssanne, kommentoikaahan alle mielipiteitä aiheesta!

38 kommenttia:

  1. Kirjotit taas niin mahtavasti!<3 Oon kyllä niin samaa mieltä, että minkä takia useiden naisten täytyy ylipäätään vertailla onko kokoa 32 tai 42. Meidänhän pitäisi pitää aina yhtä, mutta valitettavasti niinkuin sanonta menee: Nainen on naiselle susi.. Mun mielestä olis huippua kun puhallettais aina yhteen hiileen ja ei arvosteltais toisten kroppia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Jenna, kiitos <3 Joo, musta tuntuu kans kurjalta, et miksei vaan voitais kaikkia kannustaa ja tsempata ja tukea, sen sijaan että puhutaan pahaa ja arvostellaan. Jotain sellaista asiaa vielä kuin ulkonäkö...

      Poista
  2. Samaistun tähän! Itsekin kehonkuvani kanssa taistelleena vaatekoot olivat pitkään pakkomielle. Voin sanoa että olo on tosi vapaa nyt kun en enää välitä kokolapuista pätkääkään, tärkeämpää että vaate istuu ja tuntuu hyvältä päällä. Loppujenlopuksi omat silmät osaa kertoa aika hyvin, että mikä on sopiva ja mikä ei, niin ei tarvitse tuijotella niitä kokolappuja ollenkaan c: Shoppailu on nykyään kivaa niinkuin sen kuuluukin olla, eikä tuota läskiahdistusta :3 Kiitti tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana et tykkäsit tästä postauksesta <3 Kiitos! Ja joo, olo on itelläkin parempi kun ei tartte stressaa ja ahdistua vaatekoista! Mullakin menee kokoajan parempaan päin, ei oo enää läskiahdistuksia vaikka joutuu sen isomman koon ottamaankin. Vielä vähän matkaa niin ehkä se ahdistus häipyy kokonaan <3

      Poista
  3. Tosi hyvästä aiheesta kirjotettu! :) Mä komppaan Jennaa kans, että ois mahtavaa jos kaikki puhaltais yhteen hiileen, eikä aina ois arvostelemassa toisia.. :/ Oot söpö tossa kuvassa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos <3 Kiitos paljon <3 Ja jep, onneksi voi aina kantaa kortensa kekoon, vaikka yleensä kiltit sit saa kärsiä kaksin verroin... :/ Ehkä muutkin tästä viisastuu!

      Poista
  4. Tää on niin totta! :D ittelleni ei oo ikinä ollut merkitystä onko se mun paita nyt S vai M, kunhan tuntuu ja näyttää hyvältä. Ei ne liian pienet (eikä liian suuretkaan) vaatteet näytä hyvältä päällä jos ne ei istu kunnolla. En voisi kuvitellakkaan että mulle parempi olo tulisi jos ahtaisin itseni siihen kaupan pienimpään toppiin ihan vaan sen koon puolesta ja tursuaisin siitä ulos :D

    Toinen mitä oon huomannut kun vaatekaupassa töissä oon niin miksi ihmiset ostaa liian isoja rintsikoita? Onko sekään niin kiva että voi sanoa kuppikoonsa kyllä isommaksi, mutta sitten ne olkaimet on vedetty kireimmilleen ettei liivit näyttäisi niin tyhjiltä :D

    http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Liian pienet vaatteet vaan on ihan superrasittavia ja lisää itelläni tyytymättömyyttä itteeni. Mut ne roikkuvatkaan vaatteet ei kyl imartele.
      Haha no joo, ton rintsikka-asian olin ihan unohtanut!! :D Joskus esiteininä tuli otettua ihan miljoonakokoa liian isoja rintsikoita, kai se oli ihan muotiakin tuolloin :'D voi taivas miten ahdistuisin nykyään vääränkokoiset rintsikat päällä, pienet sattuisi ja isoitta sais pelätä että milloin vilkkuu XD

      Poista
  5. Mulla on just toi sama, että yleensä käytän just xs-kokoisia vaatteita ja sitten kun jotkut farkut kaupassa ei mene päälle (tai menee mutta sitten kiristää niin paljon että ei voi istua) niin iskee jäätävä ahdistus! Kun eihän muut ihmiset edes tiedä minkä kokoisia vaatteita sitä itse käyttää :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ei kukaan tiedä vaatekokoa, ja jos joku sitä kysyy niin voi taivas, ei se kelleen kuulu :D Oma parashan se ois jos ei ahdistuisi niinkin turhista asioista kuin vaatekoot <3

      Poista
  6. Olet niin mahtava! :) Tosi hyvin kirjoitettu teksti joka pisti miettimään! ♥

    ❀ Cinderella Days ❀


    VastaaPoista
  7. Joskus kässän tunnilla toverini totesi minun näyttävän +40kiloselta. Nauroin vain ettei hän voi olla tosissaan, lisää siihen +20kg niin lähestytään totuutta painoni suhteen. Ja silti painosta huolimatta mahdun s-m kokoisiin paitoihin. Housut ovat taas l tai enemmän. Voin olla vain kiitollinen, että edes takapuoli on siunattu vaikka mukana tuli iso koko. Mutta en siitä huolimatta näe itseäni mitenkään läskiperseenä vaikka lapussa on koko l housuissa :D
    Koot hämäävät pahasti toisinaan. Ostin vilasta takin, koko humahti xl jotta oli mukava päällä. Minä jolle menee muuten s-m laittoikin ylleen xl? Koko ei loppujen lopuksi kerro ihmisen koosta mitään eikä myöskään se mitä vaaka sanoo. Esim. Rinnat voivat viedä vaatteen koon xl asti vaikka alakropaltaan on xs.
    Tärkeintä olisi katsoa itseään peilistä ja nähdä ne hyvät puolet eikä aina niitä huonoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mun mielestä ei kenenkään kokoa tai painoa pitäis arvailla >_< Ja lihas painaa, jolloin voi olla ihan tosi hoikkakin! Ja oot niin oikeessa :) Pitäs nähä ne hyvät puolet, ja vaatekoko ei kerro hyvyydestä mitään!

      Poista
  8. Todella mahtava postaus! ♥ Mun mielestä nykyään kokolapulla ei ole kovinkaan väliä, vaan sillä istuuko vaate kantajalleen :) Jos sua kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkimassa enemmän mun mietteitä vähän samasta aiheesta täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana et tykkäsit tästä postauksesta!! Kiitos <3 Ja hei ihana totta kai lukaisen sunkin pohdinnan tästä aiheesta! Ihana kun tästä(kin) puhutaan julkisesti :)

      Poista
  9. Ihan tosi hyvää pohdintaa sulta Saga❤️ Itsekin aikanaan 38-40 koosta itseni 32:seen riuduttaneena kaikki kuulostaa niiiin tutulta! Ai että nettishoppailukin oli helppoa kun kaikesta sai valita pienimmän koon.
    Vaikka nykyään sitä ollaan aikalailla ässää niin ylä- kuin alaosissa, tulee tietenkin materiaalista ja merkistä riippuen eteen niitä vaatteita, joista on valittava isompi koko ja kyllähän se laittaa aina mietityttämään. Kavalaa on myös se, kuinka hyvä fiilis tulee, jos esim. farkkuja shoppaillessa myyjä tarjoaa kysymättä kokeiltavaksi S ja XS kokoja. Jotenkin mun mielestä nuo "kirjainkoot" on aina olleet vielä ahdistavampia kuin numerot, ne kun tarkoittavat jotain. Kukapa nyt haluaisi olla "extralarge" vaikkei sillä mitään väliä olekaan! Ja jotta tästä kommentista tulisi ihan maratonimittainen, pakko vielä mainita sekin, miten on hauskaa että me naiset halutaan muuten vaatteissa olla pienintä kokoa, mutta rintsikoita shoppaillessa isompi onkin parempi!
    Ostin juuri viikonloppuna erään kimonoasian koossa M. En itseasiassa tarkoituksellakaan ottanut sovituskoppiin mukaan pienempää kokoa, koska tiesin vaatteen näyttävän parhaalta mahdollisimman väljänä. Pidän tätä jonkunlaisena askeleena eteenpäin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Ja kurjaa kuulla et oot taistellut samojen asioiden kanssa :( totta tuokin, en tähän tekstiin muistanutkaan kirjoittaa, että kun koot vaihtelee niin paljon riippuen merkistä! Ja toi kirjainkoko on kurja, koska se just kategorisoi ihmiset siihen, kuka on "liian iso" ja kuka on "normaali".
      Ihana saada pitkiä, pohtivia kommentteja, kiitos <3

      Poista
  10. Voi että, miten hyvä postaus! Oon kokenut noita tismalleen samoja fiiliksiä, juurikin vaatekaupoissa ollessani :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana kuulla et tykkäät! Mut kurjaa, että säkin joudut näiden asioiden kans kamppailemaan >_<

      Poista
  11. Todella hienon postauksen olet tehnyt ja olen sun kanssasi niin samaa mieltä! Olen itsekin vielä vuosi sitten ollut XS, mutta nyt olen joutunut hyväksymään sen että keho muuttuu aina vanhetessa ja kokoni on tällä hetkellä S ja joskus jopa M. Aluksi se tuntui kurjalle, mutta olen oppinut elämään asian kanssa ja mun mielestä myöskin kokojen vertailu keskenään on naurettavinta ikinä, sillä jokaisella meistä on erilainen vartalo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih aivan ihana palaute, kiitos <3 Ja niin sen asian kans vaan pitäs oppii elämään, kehon rakenne muuttuu kun ikää tulee lisää :) Ja joo, kenenkään ei tulis vertailla itteensä eikä muita tällaisissa asioissa varsinkaan >_<

      Poista
  12. Hyvä kirjotus Saga! Me tätä pohdittiinkin ex-kämppiksen kanssa kun oltiin työssäaoppimassa vaateliikkeissä, että minkä vuoksi täytyy ostaa se S-koon talvitakki jonka alle ei sitten mahdu mitään muuta kuin rintsikat? Takki menettää täysin funnktionsa talvitakkina, menee rahaa satasen verran hukkaan ja on kylmä ja ikävä ja puristaa ja kinnaa. Itsellä on ollut oppimisenpaikka rintaliivien kanssa - nyt sh-vammailujen jälkeen kun on rinnat ja joutuukin le gasp, ottamaan B-kupin! Asiaa jouduin itsekin työstämään toista vuotta. (Hauskaa että joku kommentoi täällä miten naiset haluavat ettänvaatekoko mahd pieni ja rintsikat mahd isot ja mä oon märehtinyt liivejä xD) Tämä on hetkeen taas suosikki mielipidepostaus sulta. POK!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo sä oot päässy asiaa seuraamaan ihan lähietäisyydeltä :D Surullista kun ihmiset ylipäätään kokee tarpeelliseks tuollaisen huijaamisen :/ Hei ihana voi kiitos, kiva kuulla et tää oli hyvä teksti <3 Kiitus ja pokpok <3

      Poista
  13. Tosi hyvä postaus ja ihan asiaa kyllä kirjoitat! :) Vaatekoko tosiaan on vain numero!

    VastaaPoista
  14. Tuo on totta. Vaikka itselläni onkin melkein 20kg:n laihdutus menossa (3kk ollut ja epäonnistunu surkeasti) enkä edes tiedä tän hetkistä vaatekokoa, koska H&M:n koot on nykyään persiillään (uudet ostetuut 36:n menee jalkaa mutta kotona samaa kokoa ei todellakaan) mutta haluankin päästä niihin vanhoihin vaatteisiin. Olen kerran jo ollut alle 50kg, enkä silloinkaan ole mitenkään "hoikka" ja kokoni on silloinkin S/M. Mun ruumiinrakenne vain on sellainen. Sitten vielä kun piilotan ongelmakohdat ja kädet ja jalat näkyy, joihin taas en saisi massaa vaikka painaisin 100 kiloa.

    VastaaPoista
  15. Hellou, hyvin esitit asiasi! Uskon kaikkien naisten käyvän läpi tämän vaiheen kun ostavat liian pieniä vaatteita. Itsekkin ostin liian pienet farkut (koska tavoitteeni oli laihduttaa oikeaan kokoon).. puoli vuotta ja 2,5 kg myöhemmin housut istuivat aivan yhtä huonosti pyllystä ja vyötäröä kiristi.. koska omaa kehonmuotoa on vaikea muuttaa .. ainakaan terveellisesti..

    VastaaPoista
  16. Täällä yksi, jolle on ollut vaikea sisäistää vaatekoon kasvu o/ Aloitin lomittajan työt kolmisen vuotta sitten, minkä seurauksena hartiani kasvoivat lihaksien myötä. Siinä, missä topit menevät yhä xs/s koossa, joudun t-paidat ym. ostamaan yleensä pykälää isompana, koska kainaloa painava kangas hiertää ja tuntuu inhottavalle. Itsellä ei onneksi "isousmörköä" ole tullut, enemmänkin tuo vaan lisähaastetta vaatteiden ostoon, koska sitä ymmärrystä vaatekoon kasvusta ei vaan ole vieläkään tullut tuonne takaraivoon. Oma pää on kyllä ihmisen pahin vihollinen.

    Hienosti rakennettu, ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
  17. Mä en tajua miksi naiset on tommosia herkkiksiä ja huonolla itsetunnolla varustettuja :D mä teininä ostin kaiken tarkoituksella isoa, kokoja 42-XL koska tykkäsin löysistä isoista pitkistä yläosista tiukan alaosan kanssa eikä kyllä nolottanut yhtään mennä kassalle niiden kanssa. Oikeasti olen kokoa M/tarvittaessa L, eikä mulla oo koskaan ollu ongelmaa asian suhteen. Kerätkää naiset rohkeutta ja olkaa itsevarmoja, silloin säteilette kauneimpina koosta välittämättä.

    VastaaPoista
  18. niin hyvä ja täynnä asiaa tää postaus! oon itsekin miettinyt postaavani samasta aiheesta, mutta tää oli jotenkin tosi tyhjentävästi tehty eikä mulla oo siitä juurikaan muuta sanottavaa :D mutta siis, huh. mitäpä tähän lisäämään. itsekin oon kokenut pieniä kriisejä siitä, kuin kaikissa vaatteissa ei enää se xs mahdukaan päälle. mutta toisaalta, mitä sitten? tärkeintä on mukavuus, se miltä vaatteessa oleminen tuntuu. kokokin riippuu pitkälti siitä, haluanko vaatteen nuolevan vartaloa vai olevan varta vasten hieman oversize. siitä syystä munkin kaapista löytyy vaatteita välillä xs-l. kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  19. Muutenkaan ei kannata kokolappua tuijottaa, koska eri merkeillä sama koko voi olla hyvinkin erikokoinen. Minullakin on vaatteita XS-L välillä. Joustavia (vanhoja) trikoopaitoja on koossa XS, jos ne ovat olleet väljää mallia ja käsivarsista ei purista (pidän tyköistuvasta), valtaosa muista vaatteista on kokoa S, mutta housut ostan mieluusti koossa M, koska pylly on eri paria muun vartalon kanssa. Vintage-mallin mukaan leikatut vaatteet taas on kokoa UK14, joka vastaa kokoa L. Kokolappua on siis ihan turha tuijottaa ja väkisin ahtautua liian pieneen kokoon, joka on epämukava ja epäimarteleva päällä.

    Toinen juttu on siinä,että iän myötä se vartalo muuttuu useimmilla eikä siinä tarvitse välttämättä edes lihoa. Teini-iässä olin jäätävä ruipelo, kokoa 32 ja nykyään kokoa 38, joka on ihan ok tämän pituiselle ihmiselle. Kun se vaatekoko riippuu myös ihmisen pituudesta (puhumattakaan ruumiinrakenteesta, esim. just leveä rintakehä tai leveä lantio), ei voi odottaa että 180cm pitkä ihminen on samaa kokoa 160cm pitkän kanssa. Suhteessa L-kokoon pukeutuva 180cm nainen voi olla ihan yhtä hoikka kuin XS-kokoa käyttävä 160cm pitkä nainen. Painoindeksiin siis viitaten.

    Hyvä postaus oli, toivottavasti ei omalta osalta mennyt ihan jaaritteluksi :D Parasta olisi kun vaatteet myytäisin mittojen mukaan, niin kukaan ei saa hepulia, jos joku pieni kiinalaispaita ei mahdu päälle "omassa koossa", vaikka toinen on väljä. Muut ihmisethän ei välitä siitä mitä kokoa joku käyttää (paitsi jos aikoo ostaa samanlaisen vaatteen ja haluaa tietää miten se saattaisi istua itselle), enemmän se on omassa pääkopassa.

    VastaaPoista
  20. toi on kyllä niin ärsyttävä ja turha juttu, mihin otsekin myönnän sortuvani jos vaikka joku normaalikokoani isompi onkin vasta sopiva. vaikka kuitenkin olen sinut kroppani kanssa niin miksi tuollaista edes miettii?? on niin syvälle päähän juurtunu kaikki painonhallinta-asiat että tuntuu jotenkin heti läskimmältä jos pitää jotain L-kokoistakin vaatetta, missä kuten jo sanoinkin ei ole oikeasti järjen hiventäkään :-D no onneksi sentään tiedostaa sen niin voi tehdä ajatustyötä asian suhteen. ja niin, ylipäätään noi kaikkien vaatteiden koot aiheuttaa raivoa kun joka valmistajalla on oma versionsa niistä koista. pitäisi olla joku universaali systeemi missä ilmoitettaisiin ne koot jotenkin senttien mukaan, tyyliin hartiat-rinnanympärys-lantio-pituus.

    VastaaPoista
  21. Mulla oli nuorempana tää juttu itseasiassa ihan päinvastoin! Mä oikein odotin, että koska saan ottaa isomman koon :D olin 16-vuotiaaseen saakka tooooosi hoikka ja muodoton ja edes ne pienimmätkään koot ei istuneet mulle kunnolla. Kaikki hienot vaatteet, jotka muilla näytti hyvältä oli jätettävä kauppaan, koska ne oli auttamatta aivan liian isoja mulle. Nyt yli parikymppisenä otan aina sen koon mikä istuu parhaiten, väliltä XS-L miettimättä asiaa sen enempää :) oon vaan tyytyväinen, että kasvoin ''isoksi'' ja voin käyttää aikuisten kokoja :D
    Tää oli kuitenkin hyvä postaus, johon tiedän monen voivan samaistua.

    VastaaPoista
  22. Hyvä kirjoitus! Itse edustan toista ääripäätä, olen reilusti ylipainoinen - ja silti tällä hetkellä olen enemmän sinut itseni kanssa kuin olen koskaan M-kokoisena ollut. Aikaisemminkin (eli hoikempana) olin reitevä ja persevä, vaatteiden ostaminen oli epämukavaa ja yksinkertaisesti hankalaa kun yläkroppa oli kokoa 36-38 ja jalat kokoa 42. Nyt olen sitten tissevä, mahava, reitevä ja persevä (:D), mutta sopusuhtaisempi kuin ennen ja olen jopa nauttinut vaatteiden ostamisesta. Olen onnellinen nahkoissani ja jos se riittää minulle, saa se riittää muillekin. <3

    VastaaPoista
  23. Tuo on niin totta. Silloin kun sairastin anorexiaa , nautin lastenosastolla shoppailusta. En niinkään vaatteiden takia, vaan sen pienen koon. Etenkin seuraavien lähivuosien ajan halusin uskotella, että ne pienet vaatteet mahtuvat ikuisesti. Myöhemminkin vielä säilytin vaatteita, jotka kävivät pieniksi ; jos vaikka...
    Nyt vihdoin olen tietoinen painostani sekä vaatekoosta. Jipii. Ihana tunne,kun voi tyhjentää kaappitilaa laittamalla ne "josvaikka-vaatteet" pois.

    VastaaPoista
  24. Tää postaus oli kyllä tosi hyvästä aiheesta! :) Muutamissa blogeissa on tullu tälläinen vastaava postaus vastaan. Mun mielestä ei ole mitään väliä mitä kokolapussa lukee. Välillä voi mennä 44 mekko, välillä 40. Se riippuu niin paljon mallista ja vaatekaupasta mistä vaatteita ostaa. Kyllä joskus ihmettelen kun kokeilen jotain L koon vaikkapa neuletta ja se on ihan jättimäinen ja M on myös iso:D Mutta semmosta se on, oikeesti kokolapulla ei ole mitään merkistystä <3 En tiedä miksi me ihmiset vaan niin ajattelemme!:D

    VastaaPoista
  25. Mä olen myös joskus valehdellut oman vaatekokoni, sekä itselleni että muille. Ja tämä koski lähinnä rintaliivikokoa, koska en millään halunnut myöntää itselleni saatika muillekaan, että mulla nyt vain sattuu olemaan niin kamalan kokoiset rinnat. Enää en jaksa peitellä sitä, koska mitä väliä sillä oikeastaan edes on, minkä kokoisia vaatteita tällainen nobody (puhun siis itsestäni) ostaa vaatekaappiinsa? Tietenkin se harmittaa edelleen, jos yhtäkkiä ei mahdukaan siihen kokoon, jota on tottunut käyttämään, mutta niin se vain välillä menee. Ostan ennemmin mukavan tuntuisia vaatteita, joiden kanssa on helppoa olla. Kuten sanoit, kyllä se pistää ärsyttämään ihan kamalan paljon, mikäli muka oman mielenrauhansa vuoksi ostaa liian pienen vaatekoon, joka sitten tuntuukin epämiellyttävältä päällä.

    Tykkään siitä, että välillä otat kantaa tällaisiin asioihin, jotka tuntuvat olevan niin paljon pinnalla nykyään. Osaat kirjoittaa sulavasti ja sulta tulee myös välillä ihania letkautuksia ja sanavalintoja, joille ei voi muuta kuin hymyillä! Kiitos tästä tekstistä, herätti kyllä paljon ajatuksia hyvällä tavalla totta kai :)

    VastaaPoista